Ilmainen · Ei rekisteröitymistä
Tee tehtäviä neliöistä, suorakulmioista, suorakulmaisista kolmioista ja L-kuvioista. Valitse yksikkö, tehtävämäärä ja vastaukset sekä harjoittele saman kuvion pinta-alaa ja piiriä.
Esikatselu on skaalattu sopimaan. PDF säilyttää tarkan koon.
Pinta-ala kertoo kuvion sisään jäävän alueen suuruuden, piiri taas reunan kokonaispituuden. Moniste auttaa erottamaan nämä kysymykset toisistaan. Oppilas käyttää kuvioon merkittyjä kokonaislukumittoja eikä mittaa piirroksesta. Pyydä kirjoittamaan tuloksen mukana myös yksikkö, jotta laskutavan ja mitattavan suureen yhteys säilyy näkyvänä koko työskentelyn ajan.
Näissä tehtävissä käytetään annettuja mittoja, ei piirroksen fyysistä kokoa. Kuva on havainnollistava luonnos eikä tarkka mittakaavakuva. Jos tavoitteena on viivaimen käyttö, tee erillinen mittaustehtävä. Muuten oppilas saattaa päätyä väärään vastaukseen täysin huolellisellakin mittaamisella, koska tulosteen viivan pituus ei ole tehtävässä ilmoitettu sivun pituus.
Valitse reunalta aloituskohta ja seuraa rajaa, kunnes palaat samaan kohtaan. Lisää mukaan myös loven sivut. Kirjoita jokainen pituus summaan kerran. Jos jokin osuus päätellään kokonaismitan ja tunnetun osan erotuksena, näytä se erillisenä laskuna. Näin lukija näkee, mistä käytetty mitta tuli, eikä joudu arvaamaan päättelyäsi.
Ne kuvaavat eri suureita. Sama numero neliösenttimetreinä ja senttimetreinä ei tarkoita samaa määrää samaa asiaa. Lue vastaus aina yksikön kanssa ja osoita kuvasta, mitä se koskee. Pinta-alaa voi ajatella alueen peittämisenä, piiriä taas reunaa pitkin kulkevan nauhan pituutena. Tämä auttaa tulkitsemaan myös samannäköisiä lukuarvoja.
Suorakulmio on selkeä aloitusmuoto. Oppilas voi ensin osoittaa pinta-alan laskemiseen tarvittavat mitat ja sen jälkeen kulkea sormella koko reunan ympäri. Samat sivut osallistuvat eri laskuihin eri tavoin. Neliössä kaikki sivut ovat yhtä pitkät, mutta pinta-ala ja piiri tarkoittavat silti eri asioita. Älä anna samankaltaisten lukujen peittää tätä käsitteellistä eroa.
Voit valita yhden kuviotyypin tai sekoituksen. Uuden L-kuvion tutkimiseen oma sarja voi olla helpompi kuin kaikkien muotojen yhdistäminen heti. Ota rinnalle ruutupaperia ja piirrä apuviiva, joka jakaa kuvion osiin. Kahden oppilaan erilaiset jaot voivat johtaa samaan pinta-alaan. Niiden vertailu näyttää, että oikea menetelmä ei aina tarkoita yhtä ainoaa piirrosta.
